kirjeenvaihto
Alma Heikkilä

Suurikokoisten teostesi edessä voi sukeltaa maailmoihin jotka usein ovat ihmisen näkökyvyltä piilossa. Tarkastelijat voivat tavata limasieniä, rihmastoa, bakteereja, sammalia, maaperän asukkeja, jäkälää, sieniä, kääpiä ja paljon muuta. Mitkä metsän mikrobiyhteisön piirteet herättävät uteliaisuutesi? Oletko viime aikoina löytänyt jotakin uutta tai yllättävää metsämaaperästä? Millaisia ajatuksia tuot mukanasi näyttelyyn?

Minua kiinnostaa ajatella maata, maaperää kokonaisuutena jossa on hurjasti erilaisia kanssakäymisiä, jonkinlaisena maagisena tummana massana. Viimeksi luin Juha Kauppisen kirjan Kertomus maasta, siinä minua kiinnosti etenkin mitä hiilensidonta itse asiassa on. 

Voisitko kuvailla sitä, miten opit tuntemaan eri lajit joita käsittelet teoksissasi? Millaisia lähteitä, käytäntöjä tai mahdollisesti tapoja kehität itsellesi, kun aloitat uuden projektin?

Tykkään lukea kirjoja ja tutkimusartikkeleita. Kulkiessani eri ympäristöissä tutkailen erilaisia elämänmuotoja ja jälkiä, otan selvää mitä lajeja on ja millaista niiden elämä on. Yritän mielessäni pohtia keinoja joilla voisi paremmin kokea, ymmärtää ja kuvitella metsäympäristön laajemmin kuin vain puina ja ihmissilmälle näkyvinä tapahtumina. Pohdin miten kokea vaikka maaperässä tapahtuvat moninaiset yhteistyöt ja prosessit osana omaa jaettua elämää. Taiteellinen työskentely materiaalien kanssa on myös kokeilua. On yhtäläisen jännittävää lukea maaperän elämästä kuin maalata ja nähdä miten teokset alkavat muotoutua. 

Olit yksi meidän Rinnakkaiselon yhteisöt -näyttelymme taiteilijoista kaksi vuotta sitten, ja sen jälkeen olet ollut residenssissä Centre for the Social Study of Microbes -yksikössä Helsingin yliopistolla. Millaista residenssiaika oli, miten siellä suhtaudutaan tutkimukseen? Erityisesti kiinnostaa, millainen rooli taiteilijoilla on tässä monialaisessa ympäristössä?

Olin residenssissä kuusi kuukautta, jolloin sain osallistua kaikkeen CSSM toimintaan, kokouksiin, workshoppeihin, lukupiireihin yms. Samalla pääsin tutustumaan muutenkin tutkijayhteisön ja Helsingin Yliopiston toimintaan. Kokemus oli erittäin mieluista. Olin hyvin yllättynyt kuinka kiinnostuneita ja tietoisia kuvataiteesta siellä oltiin. Aiemmat kokemukseni tutkijoiden kanssa eivät ole olleet lähimainkaan yhtä tasavertaisia. CSSM on todellakin paikka jossa tapahtuu paljon ja se on onnistunut luomaan uskomattoman hyvin kansainvälisen yhteisön jossa halua oppia uusia ajattelumalleja on valtava. Monella tapaa tuntuu että siellä aloitetaan ja nivotaan yhteen hyvin ajankohtaisia ja uusia näkökulmia. 

Pari vuotta sitten päätit käyttää näyttelypalkkiosi vanhan metsän ostamiseen Itä-Suomesta. Miten tämä päätös syntyi? Ja voisitko kuvailla tätä metsää, millaista siellä on ja mitä metsälle kuuluu nyt?

Kiasma ja Kordelinin säätiö kutsuivat minun pitämään näyttelyn, näyttelyssä pohdin kuinka elämä aina tapahtuu jossain paikassa (kehossa/ materiaalissa/maailmassa/massassa/elämänpiirissä), muun elämän osana ja siitä riippuvaisena. Pohdin näyttelyn järjestämisen prosesseja isossa instituutiossa johon kuuluu myös elämää mahdollisesti haittaavaa toimintaa kuten päästöjä lennoista, energian kulutusta ja erilaisten materiaalien käyttöä. Minua innoitti erityisesti metsäekosysteemi. Palkkio näyttelystä oli kohtuullinen joten, päätin käyttää sen metsän hankintaan. Oikean metsän löytämisessä minua auttoivat asiantuntijoina Santtu Kareksela ja Antti Majava. Metsä toimii nyt jonkinlaisena reservinä moninaisuudelle ja hiilen sitojana teoksen tuottamille päästöille. Metsä sijaitsee Kolin Ryläyksellä. Innostuin historiallisesta yhteydestä Suomen kultakauden maalareiden tuotantoon Kolin maisemista. Taiteilijoilla on Suomen historiassa ollut oma osansa kulttuuri-identiteetin luomisessa ja myös metsien suojelussa tai muiden kuin taloudellisten arvojen esille tuomisessa. 
Metsässä voi hyvin, siellä on helppo vierailla koska Kontiolahden kunta ylläpitää siellä Ryläyksen kotaa ja sen läpi kulkee luontopolku. Siellä on upeat maisemat ja koska palsta on kapea ja sijoittuu eri korkeuksille, siellä on monenlaisia luontotyyppejä nähtävissä. 

° ° ° ° ° ° ° °
​
Alma Heikkilän teokset ovat usein pyrkimyksiä kuvata asioita, joita ei voi kokea ihmiskehon ja sen aistien kautta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi mikrobiset elämänmuodot, jotka ovat liian pieniä, jotta niitä voisi tietoisesti kohdata arkielämässä, metsäekosysteemit, joissa tärkeät prosessit sijaitsevat maan alla ja kasvien sisällä, sekä monet laajamittaiset ilmiöt, jotka tapahtuvat sellaisella nopeudella ja mittakaavassa, että ne ovat meidän ymmärryksemme ulkopuolella. Niiden laajuudesta/monimutkaisuudesta/vaikeaselkoisuudesta huolimatta Alma palaa usein suuriin kysymyksiin, kuten: Mitä elämä on? Mitä on olla ihminen? Mikä on ihminen? Miten keho toimii yhdessä muiden kehojen ja elämänmuotojen kanssa? Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että elämä biosfäärissä on symbioottista? Hän etsii keinoja ilmaista ihmiskunnan perusteellisia riippuvuussuhteita.
Työskentelyssään Alma haluaa antaa tilaa ja aikaa nykyisten tieteellisten näkökulmien pohtimiselle ja sulattelemiselle. Hän tekee tämän pääasiassa kehittämällä maalaus- ja installaatiopohjaisia teoksia maalilla ja kipsillä, jotka hän ymmärtää yhteistyönä hänen, materiaalien sekä muiden taiteilijoiden ja ajattelijoiden välillä.

Koska planeetta on ajautunut useisiin ekologisiin kriiseihin, jotka vaikuttavat valtavasti tulevaisuuteen, Alma pyrkii edistämään erilaisia työskentely-, toiminta- ja ajattelutapoja lähestyen taidetta elämän ja käytänteiden kautta. Tämä vaikuttaa siihen, miten hän tekee päätöksiä työskentelytavoista, materiaaleista (tietoisena niukkuudesta) ja matkustamisesta (hän esimerkiksi pyrkii olemaan lentämättä). Nämä pienet aloitteet ovat keinoja tunnustaa kulttuurikenttään juurtuneet vallitsevat arvot, jotka ovat syvässä ristiriidassa elämämme nykyistä luonnetta koskevan tieteellisen tiedon kanssa, ja työskennellä niitä vastaan. Yksi syy ympäristöongelmiin reagoimiseen liittyviin vaikeuksiin on, että emme näe riippuvuuttamme muista elämänmuodoista ja -prosesseista.

Alma on Mustarindan perustajajäsen, joka on taiteilijoiden ja tutkijoiden muodostama yhdistys. Heidän työnsä, ja Mustarindan ryhmän kanssa vietetty aika on vaikuttanut korvaamattomalla tavalla hänen taiteelliseen työskentelyynsä.

www.almaheikkila.net