taiteilijahaastattelu
Aistė Ambrazevičiūtė
Näyttelyssä esillä oleva Forest Tectonics -teos kuvaa hyvin sinun taiteellista työskentelyäsi ja taustaasi. Asiat sulautuvat toisiinsa, siirtyvät, muuntuvat, leijuvat sisään ja ulos, mutta eivät koskaan pysähdy, erotu tai katkaise yhteyttä toisiinsa. Onko tuo se, mikä sinua kiehtoo jäkälissä? Onko kyse jäkälien symbioottisista suhteista? Miten kuvailisit jäkälien roolia taiteellisessa työskentelyssäsi?
Minulla on arkkitehtuuritausta, ja jäkälät ovat minulle metafora kaikelle, mikä ei ole sallittua, ja mikä rikkoo tavanomaisen tilasuunnittelun sääntöjä. Visuaalisina, koristeellisina ja yliherkkinä pintoina ne pystyvät luomaan näitä pehmeitä ja aineettomia tunnelmia ja ominaisuuksia, joita on vaikea määritellä ja jotka meiltä usein puuttuvat. Jäkäliä etsiessäni, ja omaksuessani ympäristön hidasta ja tarkkaavaista hahmottamista, villiinnytän aistini ja luon itselleni uusia aistiratoja, näin elvyttäen elämän kesyttämätöntä järjestystä. Näillä monimutkaisilla organismeilla on niin paljon opetettavaa meille, että minä vain seuraan ja antaudun sille. “Päästä jäkälät mielesi sisään. Kutsun sinua juhlimaan monimuotoisuutta ja hyväksymään sen, että olet yksi kaltaisistasi. Jokainen yksilö myötävaikuttaa vahvempaan kokonaisuuteen juuri sellaisena kuin hän on. Älä ole kulmikas, ole vikuroiva!” * Tämä on lainaus jäkälämanifestista. Voisitko kertoa meille lisää siitä, mistä jäkälämanifestissa on kyse? Kirjoitin jäkälämanifestin ensin itselleni, jotta muistaisin enkä koskaan unohtaisi filosofiaa visuaalisten taideteosteni ja elämäntulkintani takana. Jäkälämanifesti on minun vastarintani muoto, keino puolustaa totuuttani. Se tulee erityisen tärkeäksi kohdatessani rationaalisia ja pelkistäviä tapoja olla. Sitä täydennetään usein uusilla havainnoilla ja käsitteillä. Aina kun tunnen oloni alakuloiseksi, palaan sen pariin, luen sen ja voimaannun sekä ryhdistäydyn jälleen. Olet käyttänyt termiä symbioottinen mielikuvitus, voisitko kertoa hieman enemmän, mitä sillä tarkoitat? Kun aloin eritellä taideteoksiani - tai asioita kuten milloin niitä luodaan, mikä vaikuttaa tiettyihin muotoihin, milloin minusta tuntuu luovalta, tajusin, että jäkälähavaintoni eri mittakaavoissa, muistini niitä abstrahoidessani sekä teknologinen, intuitiivinen työrytmi itse asiassa luovat nämä jäljittämättömät lopputulokset. Mielenkiintoista on, että jäkälät kasvattavat muotoja, joita on usein vaikea määrittää edes tieteellisesti, koska erilaiset symbioottiset tekijät aktivoituvat muuttuvien olosuhteiden vuoksi. Tätä kutsun symbioottiseksi mielikuvitukseksi, vastakkaisten ja usein määrittelemättömien tekijöiden yhteistyöksi, jotka kietoutuvat tiiviisti toisiinsa ja ovat riippuvaisia nykyhetkestä ja paikasta. Olet työskennellyt myös kasvatuksellisten projektien parissa. Viime vuonna kehitit lapsille tarkoitetun oppimateriaalipaketin nimeltä Jäkälien kielioppi (Lichen Grammar). Voitko kertoa meille millainen prosessi taideteostesi ja menetelmiesi muuttaminen opetusmateriaaleiksi on? En ole mielestäni ennen koskaan analysoinut niin tarkkaan, miksi teen sitä, mitä teen, ja mikä tarkalleen ottaen on viestini. Oli hyvin tärkeää käydä läpi omaelämäkerrallinen tarinani ja kysyä itseltäni, miksi ylipäätään kulkeuduin jäkälien pariin. Taide on yleensä kysymysten esittämistä, ei niihin vastaamista, mutta taiteellisen käytäntöni olemuksen selventäminen oli minulle hyvin tärkeää, jotta pystyisin hahmottamaan tulevaisuuden näkymiä ja näkemään kaiken tuon tarkoituksen. Nyt tunnistan oman tehtäväni vahvasti. Olet sanonut, että harjoitat huomaamisen taidetta. Onko joitakin vinkkejä, joita haluaisit jakaa niille, jotka ovat uteliaita oppimaan havaitsemisen taiteesta enemmän? Uskon, että me kaikki pystymme huomaamaan pienimmätkin asiat, mutta nopeatempoisen elämäntyylin myötä on vain vaikea ylläpitää tuntoaistiemme terävyyttä ja syvyyttä. Oman hyvinvointini kannalta on ratkaisevan tärkeää varata aikaa haaveilulle ja vaeltelulle luonnollisissa, emotionaalisissa ja digitaalisissa maisemissa. Se on aikaa, jolloin alitajuntamme yhdistää odottamattomat ideat uusiksi koettaviksi käsitteiksi. Paradoksaalista on, että silloin kun olemme hitaita, meidän on mahdollista kokea hyvin syvästi ja laajasti. *) alkuperäinen lainaus: “Let the lichen into your mind. I invite you to celebrate diversity and embrace being one of the kind. Each individual contributes to a stronger whole just as they are. Don’t be square, be queer!” ° ° ° ° ° ° ° ° Aistė on liettualainen digitaalinen taiteilija ja kokeellinen arkkitehti. Hänen työskentelynsä keskittyy arkkitehtoniseen koristeellisuuteen, jonka kautta hän juhlistaa ja hyödyntää asioiden mutkikkaasta luonteesta löytyviä muotoja, kuvioita ja tekstuureja. Hänen työskentelynsä tavoitteena on antaa virikkeitä havaitsemisen taiteelle, ja kuvallistaa kuvittelematon todellisuus. Aistė on Plantasia Labin luoja, jonka puitteissa hän suunnittelee digitaalisia kasveja, hyödyntäen teknologian intuitiivista mielikuvitusta. Tällä hetkellä hän on Vilnan taideakatemian tohtorikoulutettava, joka työskentelee Jäkälien kielioppi (Grammar of Lichen) -nimisen projektin parissa. Näyttelyn teostiedot: Forest Tectonics, 2020 animaatio www.ambrazeviciute.lt |
Kuvat: Forest Tectonics, Aistė Ambrazevičiūtė, animaatio, 2020
|