taiteilijahaastattelu
Alma Heikkilä

Teoksesi käsittelevät usein symbioosia ja yhteistyötä sekä meidät yhdistävää, perinpohjaista yhteenkietoutuneisuutta muiden organismien kanssa, mikä näkyy myös teoksiesi materiaalisuuksissa ja myös yhteisöllisissä työskentelytavoissasi. Mikä sai sinut kiinnostumaan tästä ja mitä kollektiivisuus tarkoittaa työskentelyssäsi? Keitä ovat työtoverisi ja -kumppanisi työprosessissa? 

Nämä kaikki ovat minulle suuria kysymyksiä, joihin minulla ei ole vastauksia. Osittain työni on sitä, että oleskelen näiden kysymysten ja hämmästyksen äärellä. Tykkään lukea ja oppia biologiasta. Usein oppimani asiat ovat minulle liikaa sulatettavaksi/ymmärrettäväksi, ja ne tuntuvat haastavan esimerkiksi  sen tavan, jolla olen oppinut ajattelemaan kehostani, yksilöllisyydestäni. Minusta tuntuu, ettei näistä asioista ole olemassa tarpeeksi sanoja tai kuvia, ajattelun perusta kulttuurissamme on puutteellinen. Mielestäni taiteen tekeminen on yleisesti ottaen aina hyvin yhteistoiminnallista. Kaikki ajatukseni ja tekoni ovat pohjimmiltaan lainattuja muilta taiteilijoilta ja ajattelijoilta, ja näin on myös kaikkien muiden taiteilijoiden kohdalla. En jaa ajatusta siitä, että taiteilija olisi jumalan kaltainen henkilö, joka voi luoda jotain uutta tyhjästä. Kun ajattelen kehoani ekosysteeminä, jossa on useita lajeja, saa minut miettimään mikä oikeastaan olen minä ja kehoni ja kuka tekee päätöksiä. Työtapani nojaavat materiaalien toimintaan. Puun on kasvettava, jotta voin käyttää puisia kiilapuita. Monet kuvista syntyvät yhteistyössä pigmenttien ja musteiden kanssa. Pidän työskentelystä yhdessä veden ja mahdollisten kemiallisten reaktioiden kanssa. Esimerkiksi se, miten vesi haihtuu, tekee kuvasta tietynlaisen. Tarkkaa lopputulosta ei useinkaan voi ennustaa, ja se innostaa sekä motivoi minua.

Symbioosi on tärkeä muovaava tekijä monien eliöiden ja biologisen monimuotoisuuden evoluutiossa. Kuinka paljon mietit evolutiivisia näkökohtia työskentelyssäsi, tai voitko nimetä joitakin tapoja, joilla työskentelysi on muokannut käsitystäsi evoluutiosta tai biologisista vuorovaikutussuhteista?

Jossain vaiheessa kiinnostuin kovasti elämän mikrobitasosta. Bakteereihin tutustuminen on ollut nautinnollista. Kiinnostus tähän on myös opettanut minulle lisää evoluutiosta, bakteerit näyttävät käyttäytyvän hyvin eri tavalla kuin nisäkkäät. Yritykseni ajatella elämää mikrobien elämänmuotojen kautta on haastanut syvästi ajatuksiani siitä, mitä elämä on ja miten evoluutio tapahtuu. Yleisesti ottaen uskon yhä, että olen vasta aivan oppimisen alkuvaiheessa.

Voisitko kertoa hieman lisää suhteestasi (luonnon)tieteisiin ja tieteellisen tiedon soveltamisesta teoksissasi?

Olen varsin kiinnostunut oppimaan uusia asioita. Luen mielelläni kirjoja ja artikkeleita. Toisinaan olen osallistunut avoimille luennoille ja asiantuntijoiden kanssa tehtäville retkille. Kenties lempiaiheitani ovat ihmiskeho, bakteerit, vanhojen metsien lajit ja prosessit, erityisesti lahoavat puunrungot, sienet ja limasienet, homeet. Viime aikoina minua ovat kiehtoneet myös maaperän elämä ja sukkulamatot.
En tee biotaidetta tai käytä mielelläni eläviä materiaaleja.  Näen itseni hyvin tyypillisenä ihmistaiteilijana, joka tekee kuvia jostain, mitä pitää tärkeänä ja merkityksellisenä. Taideteosten lopputulos on taidetta, ei tiedettä. Teoksissa tulkitsen sitä mitä olen ajatellut, nähnyt / mistä olen kiinnostunut. Haluan usein sisällyttää ihmiskehon teokseen joko teoksen mittakaavalla ja sijoittelulla, tai kuvaamalla ihmiskehoa. Se on minusta hyvä lähtökohta muiden elämänmuotojen, oman paikkani ja olemukseni ajattelemiseen.
Haluan tehdä taideteoksia tilanteista, joista on vaikea tehdä tieteellisiä kuvia. Usein esimerkiksi kuvat bakteereista tehdään tietokoneilla laboratoriokuvien pohjalta ja ne keskittyvät yhden elävän lajin kuvaamiseen. Olen kiinnostunut kaoottisemmasta asetelmasta, jossa on eläviä ja elottomia asioita, orgaanisia ja epäorgaanisia yhdisteitä jne. Toivon, että teokseni voisivat toimia lepoalueena, jossa voisi pohtia ja sulatella tieteellisiä näkökulmia. Mielestäni monet symbioosiin liittyvät ajatukset ovat erittäin haastavia ja ristiriidassa nykyisten käsitystemme kanssa ihmisyydestä.
Toivon, että biologian alalla tehdään paljon enemmän uusia tutkimuksia, joissa on avoimia kysymyksiä, eikä niin paljon tutkimusta, joka keskittyy hyvin rajattuihin aiheisiin kuten esimerkiksi metsäteollisuuteen tai tiettyihin ihmisten sairauksiin.

Keskustelet aktiivisesti ekologisesta siirtymästä ja toimit sen puolesta myös taiteen alalla yleisesti. Mikä on henkilökohtainen näkemyksesi taiteesta ja taiteilijoiden roolista ympäristökriisien aikana? Mikä on mielestäsi taiteen merkitys? 

Ajattelen usein, että taiteella ei ole juuri mitään merkitystä yhteiskunnassa. Tosin tavattuani monia eri alojen ihailemani ihmisiä, olen havainnut, että lähes kaikki ovat sitä mieltä, että suurin vaikuttavuus on jossain muualla kuin heidän omalla alallaan. Ehkä taiteen tekemisellä voi siis olla vaikutusta johonkuhun, joka voi jatkaa ajattelua muissa muodoissa. Mielestäni taiteen tekeminen on myös hyvin käytännönläheinen ammatti. Käsittelemme materiaaleja ja työskentelemme monissa paikoissa. Se on minulle hyvä tapa toimia yhteiskunnassa ammattini kautta. Mielestäni on välttämätöntä ja mielenkiintoista etsiä vaihtoehtoisia työtapoja taiteen tekemisen menetelmien ja instituutioiden sisältä. Taiteen ammattilaisena voin osallistua keskusteluun, ja ryhmänä voimme yrittää löytää ja oppia parempia työmenetelmiä.

Mitä tulee mieleesi, kun ajattelet sieniä ja kääpiä, jotka näyttävät olevan säännöllisiä yhteistyökumppaneita teoksissasi. Mikä on suhteesi niihin? 

Käytän paljon kääpien muotoja. Yksi syy lienee se, että pidän siitä, että ne ovat aina kiinni jossakin. Samaan aikaan hyvin suuri osa käävistä / sienistä on yleensä piilossa. Ne ovat piilossa maaperän / puunrunkojen sisällä mutta myös piilossa kokonsa takia, sillä ihmis­silmällä niitä ei ehkä ole mahdollista nähdä. Minua kiinnostaa loput­tomasti niiden toiminta muiden lajien kanssa. Näyttää siltä, että tieteessä on paljon enemmän selvitettävää ja ettei moni asia tule koskaan ”löydetyksi” ihmisen toimesta. Rakastan tätä ajatusta, että tällä planeetalla on olemassa niin paljon enemmän kuin tiedämme. Minusta se on hyvin kutkuttavaa ja inspiroivaa. Ihmisillä on jonkin verran kykyjä, mutta en usko, että pystymme nisäkkäiden kehoillamme ja aivoilla selvittämään kaikkea. Pidän myös siitä, että sienet ovat jotakin, jotka ovat olemassa meidän omissa kehoissamme.

° ° ° ° ° ° ° °
​
Alma Heikkilän teokset ovat usein pyrkimyksiä kuvata asioita, joita ei voi kokea ihmiskehon ja sen aistien kautta. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi mikrobiset elämänmuodot, jotka ovat liian pieniä, jotta niitä voisi tietoisesti kohdata arkielämässä, metsäekosysteemit, joissa tärkeät prosessit sijaitsevat maan alla ja kasvien sisällä, sekä monet laajamittaiset ilmiöt, jotka tapahtuvat sellaisella nopeudella ja mittakaavassa, että ne ovat meidän ymmärryksemme ulkopuolella. Niiden laajuudesta/monimutkaisuudesta/vaikeaselkoisuudesta huolimatta Alma palaa usein suuriin kysymyksiin, kuten: Mitä elämä on? Mitä on olla ihminen? Mikä on ihminen? Miten keho toimii yhdessä muiden kehojen ja elämänmuotojen kanssa? Mitä tarkoittaa kun sanotaan, että elämä biosfäärissä on symbioottista? Hän etsii keinoja ilmaista ihmiskunnan perusteellisia riippuvuussuhteita.
Työskentelyssään Alma haluaa antaa tilaa ja aikaa nykyisten tieteellisten näkökulmien pohtimiselle ja sulattelemiselle. Hän tekee tämän pääasiassa kehittämällä maalaus- ja installaatiopohjaisia teoksia maalilla ja kipsillä, jotka hän ymmärtää yhteistyönä hänen, materiaalien sekä muiden taiteilijoiden ja ajattelijoiden välillä.

Koska planeetta on ajautunut useisiin ekologisiin kriiseihin, jotka vaikuttavat valtavasti tulevaisuuteen, Alma pyrkii edistämään erilaisia työskentely-, toiminta- ja ajattelutapoja lähestyen taidetta elämän ja käytänteiden kautta. Tämä vaikuttaa siihen, miten hän tekee päätöksiä työskentelytavoista, materiaaleista (tietoisena niukkuudesta) ja matkustamisesta (hän esimerkiksi pyrkii olemaan lentämättä). Nämä pienet aloitteet ovat keinoja tunnustaa kulttuurikenttään juurtuneet vallitsevat arvot, jotka ovat syvässä ristiriidassa elämämme nykyistä luonnetta koskevan tieteellisen tiedon kanssa, ja työskennellä niitä vastaan. Yksi syy ympäristöongelmiin reagoimiseen liittyviin vaikeuksiin on, että emme näe riippuvuuttamme muista elämänmuodoista ja -prosesseista.

Alma on Mustarindan perustajajäsen, joka on taiteilijoiden ja tutkijoiden muodostama yhdistys. Heidän työnsä, ja Mustarindan ryhmän kanssa vietetty aika on vaikuttanut korvaamattomalla tavalla hänen taiteelliseen työskentelyynsä.

Näyttelyn teostiedot:
pehmeä puu, 2022 
​musteet, kipsi, polymeerihartsi, akryyli, polyesteri, alumiini, puuvilla
270 x 240 x 35 cm

www.almaheikkila.net

Kuvat:
​pehmeä puu, 2022, Alma Heikkilä